Viikko 14 - Sydänrukous (alkuviikko) / Psalmilaulu ja Kehorukous (loppuviikko)

Psalmilaulu

Psalmilaulu on kristillisen kirkon vanhin musiikin muoto. Psalmilaulun perinne, jossa alun perin esilaulaja ja seurakunta vuorottelevat, on lähtöisin jo Daavidin ajoista. Psalmien sanoilla me saamme rukoilla Jumalaa samoilla sanoilla, joilla niin Jeesus ja opetuslapset kuin myös kaikki Abrahamin jälkeläiset ovat rukoilleet kautta aikojen. Ne yhdistävät meidät tuhansien vuosien rukousketjuun.

Pelkistetyimmillään psalmilaulu toteutuu siten, että seurakunnan muusikko/kanttori ”kantilloi” eli istuttaa psalmin sanat yksinkertaiseen, resitointia muistuttavaan melodiaan. Yleisimmin käytetään yksiäänisiä gregoriaanisia melodioita. Käytössä olevat sävelmät ovat varsin helppoja ja niitä toistetaan läpi psalmin, jakeesta toiseen. Anglikaanisessa perinteessä psalmimelodiat ovat moniäänisiä ja niitä voidaan säestää erilaisilla instrumenteilla. – Psalmiteksteihin voi toki laatia aivan omiakin melodioita.

Rukoushetkissä ja/tai jumalanpalveluksissa laulettava psalmiteksti toteutetaan rauhallisesti, ja sitä kuunnellessa kuulijan on miellyttävä mietiskellä psalmin sisältöä. Jos tekee mieli liittyä mukaan lauluun, se käy helposti ja mutkattomasti. Vaatimatonkin laulutaito riittää!