Jeesuksen rukous

”Herra, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua” on Jeesuksen rukouksen yleisin muoto. Sanamuodot voivat vaihdella, mutta perustavana ajatuksena on, että lyhyt, yksinkertainen, toistettu rukous yltää parhaiten sydämeen saakka.

”Rukoilkaa lakkaamatta”, kehotti apostoli Paavali (1.Tess 5:17). Jeesuksen rukous on yksi tapa pyrkiä lakkaamattomaan rukoukseen. Sen juuret juontavat 200–300-lukujen erämaaisien rukouksiin. He vetäytyivät autiomaahan etsimään yhteyttä Jumalaan, ja ainakin jo 500-luvulla tiedetään Jeesuksen nimen korostuneen erämaakilvoittelijoiden toistuvissa rukouksissa. Esikuvina niille olivat Uuden Testamentin lyhyet huokaukset, joista keskeisimpiä publikaanin rukous ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen” (Luuk 18:13) ja sokean Bartimeuksen rukous ”Jeesus, Daavidin poika, armahda minua” (Mark 10:47).

Jeesuksen rukouksen traditio syttyi uudestaan Athosvuoren luostareissa 1300-luvulla, ja  siellä 1700-luvulla koottu Filokalia-teos, joka sisältää kokeneiden rukouskilvoittelijoiden opetuksia 300–1400-luvuilta, toimii edelleen oppaana rukouksen harjoittajille. Athokselta Jeesuksen rukouksen traditio levisi muualle ortodoksiseen maailmaan  ja myöhemmin myös länteen.

Jeesuksen rukous sopii kaikissa tilanteissa käytettäväksi. Sanallinen rukous on sen ensimmäinen aste, ja harjoittamisen edetessä rukous voi syvetä sydämen rukoukseksi.  Kun ajatukset yhtyvät sanoihin, muuttuu rukous mielen rukoukseksi. Sydämen rukouksessa mielen rukous on jo asettunut sydämeen ja toimii Jumalan armon vaikutuksesta kuin itsestään.

Keskittyminen ja sisäinen vaikeneminen on ratkaisevinta rukoilemaan oppimisessa. Kaikki mielikuvat ja harhailevat ajatukset pyritään pyyhkimään pois ja palaamaan niistä aina uudestaan vain sanoihin ja Kristuksen läsnäolon muistamiseen.

Rukous on antautumista välittömään suhteeseen Jumalan kanssa, ja kuunteleva asenne on edellytys sydämessä puhuvan Jumalan äänen havaitsemiselle. Rukouksen juurtuessa olemukseemme voi meidän oma rukouksemme liittyä yhä enemmän Kristuksen rukoukseen sisimmässämme.